Helppo manteli-blondie

Mitä leipoa silloin, kun kaapissa ei ole mitään? Olen itse huomannut, että blondie-tyyppisin leivonnaisiin löytyy yleensä ainekset, vaikka jääkaappi huutaisi tyhjyyttään. Tämä manteli-blondie onkin yksi niistä resepteistä, jotka ovat syntyneet yksinkertaisesti epätoivoisen makeanhimon ja summittaisen ainesten heittelyn tuloksena, ja yllättäneet herkullisuudellaan.

Tätä voi tuunata aikalailla vapaasti. Esimerkiksi mantelijauhon voi halutessaan korvata muulla pähkinäjauholla tai ihan vehnäjauhollakin. Toisaalta mantelijauheen osuutta voi myös lisätä, kunhan muistaa, että sitä tarvitaan suhteessa enemmän kuin vehnäjauhoa (ts. jos esimerkiksi vähennät vehnäjauhon määrää desillä, saatat joutua laittamaan sen tilalle jopa 1,5 dl mantelijauhetta). Mantelirouheen voi samaan tapaan korvata vaikka rouhituilla pekaanipähkinöillä – tai jättää pois, mutta tietenkään lopputulos ei sitten enää ole manteliblondie. (:

Valkosuklaasta: en ole kokeillut tätä vielä koskaan ilman valkosuklaata, koska sitä löytyy aina kaapista edes joku pieni jämä (kuten reseptin 25g). Uskoisin kuitenkin, että resepti onnistuu mainiosti ilmankin, koska määrä on kuitenkin noinkin pieni. En itse lähtisi korvaamaan valkosuklaata muulla suklaalla, koska se muuttaa liikaa makua, mutta koostumuksen puolesta valkosuklaan korvaaminen esim. maitosuklaalla on ok.

Kaikessa summittaisuudessaan tämä resepti on hyvin helppo, sillä käytännössä kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään (kunhan suklaa ja voi on sulatettu). Järjestyksellä tai sekoitustekniikoilla ei ole blondien kohdalla niin paljon väliä, sillä taikinasta ei ole tarkoituskaan saada kuohkeaa.

RESEPTI: Helppo manteli-blondie

Ainekset:
220 g voita
4 pientä palaa valkosuklaata (n. 25g) 
2 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl mantelijauhoa
2,5 dl vehnäjauhoa
0,5 tl suolaa
1 dl mantelirouhetta

1. Voitele vuoka tai levitä sille leivinpaperi. Itse käytin pienehköä lasista uunivuokaa, mitat n. 23cm x 15cm, mutta myös esimerkiksi pyöreä irtopohjavuoka käy hyvin.

2. Sulata voi ja suklaa mikrossa vähän väliä sekoitellen. Suklaan ei tarvitse sulaa mikrossa ihan täysin, vaan viimeiset kököt voi sulattaa voin sekaan lusikalla sekoittelemalla.

3. Vatkaa munat ja sokerit kevyesti sekaisin, älä kuitenkaan vaahdota.

4. Yhdistä jauhot, mantelirouhe ja suola keskenään toisessa kulhossa. Sekoita.

5. Kun voisuklaa on jäähtynyt tarpeeksi, lisää se munasokeriin. Sekoita esim. puuhaarukalla tai nuolijalla (ei vatkaimella).

6. Lisää jauhoseos muiden ainesten sekaan ja sekoita, kunnes jauhoa ei enää näy.

7. Paista 175 asteessa n. 30-35 minuuttia. Tämän kuuluu jäädä ”raa’an” oloiseksi, joten esimerkiksi tikkutestit ovat hyödyttömiä. Kypsyyttä voi kuitenkin kokeilla painamalla lusikan lappeella kevyesti blondien keskikohtaa. Pinnan kuuluisi olla jossain määrin kimmoisa eikä lusikan pitäisi solahtaa siitä läpi ihan hirveän helposti.

8. Nauti heti tai myöhemmin! 🙂 Itselleni tämä maistuu parhaiten täysin jäähtyneenä, mielellään yön yli jääkaapissa levänneenä. Makeutta voi halutessaan taittaa tarjoamalla lisäksi pakastemarjoja – esimerkiksi survotut karpalot tai punaherukat sopivat tähän loistavasti. Myös esimerkiksi mustikat ja kevyesti makeutettu kermavaahto ovat loistava pari tälle manteli-blondielle.

Kaurakakku vadelmilla ja kermalla

Mitä tekisi lähipusikon vadelmista? Meillä tehdään joka kesä tämän postauksen kauraista levykakkua, joka ahdetaan täyteen kermavaahtoa ja tuoreita vadelmia. Jos vadelmia ei ole, myös herukat, mustikat tai vaikkapa jotkin hedelmät käyvät mainiosti – oikeastaan mitä tahansa, kunhan makeuttaa kerman marjojen/hedelmien makuun sopivasti ja muistaa, että kakkua pitää pystyä leikkaamaan. Myös pakastevadelmia voi tietysti käyttää, varsinkin jos kakkua tekee näin syksymmällä. Kuvien kakku on tosiaan tehty kesähelteillä vadelmakauden aikaan, mutta mikään ei estä tekemästä tällaista kesäistä kakkua myös syksyn tai talven iloksi!

Tämän kakun resepti on alunperin peräisin jostakin vanhasta ruotsinkielisestä lehdestä, jonka joka vuosi kaivan esiin vanhojen reseptikansioiden kaaoksesta. Alkuperäisessä reseptissä kaurapohjassa on kaakaojauhetta, mutta itse tykkään tehdä tätä myös ilman, jonka vuoksi tässä postauksessa onkin tarjolla molemmat vaihtoehdot. Reseptin kuvissa näkyvät kakut on itse asiassa tehty molemmat samalla kertaa, ja ohje on puolitettu niin, että puoleen annokseen on lisätty kaakaota ja puoleen ei. Näinkin siis voi tehdä, jos ei tiedä kummasta pitäisi enemmän.

En tee myöskään täytettä alkuperäisen reseptin mukaan, jossa kermavaahtoon lisätään manteleista paistettua nougata ja kahvia. Alkuperäisessä reseptissä ei myöskään käytetä vadelmia, vaan punaherukoita. Jos jotakuta kiinnostaa nähdä alkuperäinen resepti, niin lähetän sen mielelläni. 🙂

Kokeilin myös tällä kertaa lisätä vaalean kaurakakun väliin paksua vaniljakastiketta (resepti löytyy täältä), mutta se teki kakusta ehkä hiukkasen liian makean ja kostean, joten en ole lisännyt sitä tähän ohjeeseen.

RESEPTI: Kakku kaurakeksilevyillä, kermalla ja vadelmilla

Pohja:
150 g voita huoneenlämpöisenä
2,25 dl vehnäjauhoa
2,25 dl kaurahiutaleita
1,5 dl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
4 tl kaakakojauhetta TAI 3 tl lisää jauhoa (riippuen siitä haluatko kaakaopohjan vai et)

Lisäksi:
4 dl kuohukermaa
tomusokeria
Reilusti vadelmia tai muita marjoja (tai hedelmiä)

Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään. Tämä onnistuu helpoiten käsin nyppimällä, mutta myös lusikalla tai muulla painelemalla. Sähkövatkaimellakin voi kokeilla, joskin tässä tapauksessa kannattaa ensin vatkata muu taikina ja lisätä kaurahiutaleet vasta lopuksi käsin sekoittamalla.

Jaa taikina kolmeen osaan ja levitä painellen osat leivinpaperin päälle noin 20cm halkaisijan ympyröiksi. Voit halutessasi piirtää etukäteen leivinpaperille ympyrän ja sitten kääntää paperin toisin päin niin, että taikina ei osu piirrosjälkeen.

Paista 175-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia. Varo palamista. Anna jäähtyä.

Vatkaa kerma ja makeuta se tomusokerilla. Jos käytät kirpeitä marjoja/hedelmiä, kerma saa olla makeampaa, mutta jos käytät esimerkiksi banaania, kannattaa sokeria lisätä maltillisesti.

Aseta ensimmäinen pohjista tarjoilualustalle ja levitä sen päälle kermaa. Heitä päälle marjoja tai pilkottuja hedelmiä. Laita seuraava levy päälle ja toista edelliset askelmat.

Kakku on heti valmis syötäväksi, mutta sitä on helpompi leikata vasta muutaman tunnin päästä tai seuraavana päivänä, jolloin kauralevyt ovat hieman pehmenneet.

Ja siinä se! Tämä oli vielä helpompi kuin muistin, kenties siksi, että tein viime kerralla kaksi versiota yhtä aikaa. :’) Tästä voisi varmasti tehdä myös miniversioita ihan tavallisilla kauralastuilla.

Solussa asuminen – aikuisopiskelijan kokemuksia

Soluasunnot eivät ole opiskelijoiden suosiossa, kertoo uutissivusto. En ihmettele, sillä soluasuminen pitää sisällään paljon enemmän riskejä, kuin omassa asunnossa asuminen. Siinä missä yksiöön muuttava tietää ainakin sen, kenen kanssa tulee asumaan, soluun muuttava ei yleensä tiedä kämppiksistään edes nimiä.

Asuin itse aikoinaan solussa, kun aloitin opiskelut Helsingin yliopistossa. Muutin pois vuoden jälkeen ja vannoin, etten enää koskaan muuta soluun. Ja kuinkas kävikään, ”koskaan” kesti tällä kertaa peräti viisi vuotta – täällä sitä ollaan taas kommuuniasumisen huveista nauttimassa.

Soluasuminen ei missään tapauksessa ollut ykkösvaihtoehtoni, kun lähdin hankkimaan uutta tutkintoa. Etsin ensisijaisesti yksiötä ja harkitsin jopa muuttavani noin 50 kilometrin päähän opiskelukaupungistani, sillä sieltä olisin saanut halvalla tilavan yksiön. En missään vaiheessa edes harkinnut soluasuntoa, vaan olin sulkenut sen kokonaan pois vaihtoehdoistani.

No, sitten eräänä päivänä päätin kokeilla soittaa opiskelija-asuntosäätiölle kyselläkseni tarkemmin yksiöjonosta, johon olin asettunut heti opiskelupaikan saatuani. Säätiöltä vastattiin yksinkertaisesti, että jonot ovat pitkiä. Solun saisi kuitenkin nopeasti, käytännössä heti. En muista millä sanoin minulle solua tarjottiin, mutta jokin sai minut sanomaan, että ”jos sitten hakisin sitä solua”, ja kuinkas ollakaan, alle tunnin päästä minulla oli jo soluasuntotarjous sähköpostissa.

Ja myönnetään, tässä on huonot puolensa. Mutta niin on hyvätkin, joista kerron limittäin ja lomittain huonojen puolien kanssa.

Huonoa: yksityisyyden puute

Soluasunnossa jokaisella on yleensä lukollinen huone, mutta suihku, vessa ja keittiö ovat yleensä yhteisiä. Joissain kaupungeissa on ilmeisesti myös sellaisia soluja, joissa jokaisella on oma suihku, mutta oman kokemukseni perusteella jakaminen tuntuu yleisemmältä.

Joka tapauksessa tämä on yksi soluasumisen suurimmista kompastuskivistä, jos kaipaa omaa rauhaa eikä halua tai pysty sopeutumaan muiden aikatauluihin. Solussa on pakko ottaa huomioon muut: ei esimerkiksi voi lojua kylpyhuoneessa tuntikausia, vaan suihkussa tulisi mielellään käydä niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Asuin itse aiemmin solussa, jossa oli kylpyhuone ja vessa erikseen, täällä ne taas ovat samassa, joka vaikuttaa heti jonkin verran asumismukavuuteen.

Myös ruoanlaitossa on otettava muut huomioon: esimerkiksi joulukinkun paistaminen voi olla haastavaa, jos muutkin haluavat syödä jotakin. Harva tietenkään paistaa joulukinkkua solussa, mutta ylipäätään slow food ja muu kauan aikaa vaativa ruoka on jossain määrin poissuljettua solussa asuessa, jollei sitten neuvottele asiasta muiden kanssa etukäteen – tai odota, että kaikki muut lähtevät yökyliin muualle.

Hyvää: parhaimmassa tapauksessa mukavaa seuraa

En vieläkään usko omaa tuuriani, mutta tällä kertaa minulla kävi erittäin hyvä onni solukumppanien suhteen. Tulemme paitsi erittäin hyvin toimeen keskenämme, olemme myös yllättävän samanhenkisiä ja meillä on jopa samantyyppisiä harrastuksia. Siitä en tiedä, tuleeko meistä sellaisia ylimpiä ystäviä, jotka pitävät yhteyttä vielä erilleen muuttamisen jälkeenkin, mutta on todella mukavaa, kun keittiössä ruokaa laittaessa voi jutella jonkun kanssa tai räntäsateessa kastuttuaan voi päivitellä säätä jollekulle.

Jos solukavereiksi siis sattuu mukavia heppuja, joiden kanssa tulee toimeen, parhaimmillaan solusta tulee kuin omien ystävien kanssa perustettu kimppakämppä. Varsinkin näin korona-aikaan, kun opiskelijarientoja ei juuri ole eikä lähiopetustakaan liiemmin järjestetä, on mukavaa saada kuitenkin lähikontaktia oikeisiin ihmisiin päivittäin.

Huonoa: Vastavuoroisuus ja epätasaisuus

Mainitsin ylempänä, että esimerkiksi keittiön ja kylppärin käytössä pitää miettiä muita. No, vaikka tämä onnistuisi itseltä, niin valitettavasti se ei välttämättä aina onnistu solukavereilta. Mitä useampi tyyppi samassa huoneistossa asuu, sitä todennäköisemmin joukossa on myös joku sellainen, joka ei välitä muista tai ymmärrä tekojensa vaikutuksia muihin. Tämä joku sitten saattaa esimerkiksi lukkiutua kylpyhuoneeseen tunniksi joka aamu tai heittää aamuvarhaisella karjalanpaistin uuniin muhimaan, ottaen sen pois vasta illalla luennoilta tullessaan.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kaikkia meitä ei yksinkertaisesti ole luotu soluasumiseen. Kaikista ei ole miettimään toisia tai pistämään toisten, ehkä melkein tuntemattomien ihmisten, tarpeita samalle tasolle omien kanssa. Jos tarvitsee esimerkiksi tunnin aamutoimiinsa kylppärissä joka ikinen aamu, soluasuminen kannattaa unohtaa ja maksaa hieman enemmän yksiöstä.

Hyvää: Siivousvastuun jakautuminen

Siinä missä yksin asuessaan joutuu siivoamaan itse koko kämpän niin usein, kun se haluaa siistinä pitää, solussa joutuu parhaimmassa tapauksessa siivoamaan usein vain oman huoneensa. Jos kämppisten kanssa on sovittu siivousvuorot ja kaikki hoitavat ne ajallaan, pääsee itse vähän väliä pienemmällä vaivalla.

Huonoa: Tilan jakaminen

Kaikki kämppikset, joista minulla on tähän mennessä kokemusta, ovat olleet huomaavaisia ja mukavia, joten kylppäriaikojen jakaminen tai vastavuoroisuuden puute ei ole noussut omalla kohdallani koskaan ongelmaksi. Saamme yleensä sovittua asiat jotenkin silloinkin, kun kaikki haluaisivat yhtä aikaa paistaa jotain uunissa. Sen sijaan tilan jakaminen on äärimmäisen rasittavaa. Erityisesti keittiön osalta.

Tämän hetkisessä huoneistossa meitä asuu kolme, mutta keittiö on tietysti normaalikokoinen. Kaappeja ja laatikostoja on yhden astiaston tarpeisiin – ei kolmen. Ei myöskään kolmen ihmisen ruokatarpeiden tarpeeseen. Esimerkiksi aterinlaatikoiden jakaminen on ollut vaikeaa, jonka vuoksi olen itse päätynyt pitämään enemmistön aterimistani aterintelineessä – ja ne, joita en aktiivisesti käytä, ovat huoneeni kaapissa. Sama pätee astioihin: olen vienyt keittiöön vain välttämättömät, muut ovat huoneessa. Koska olen meistä kolmesta asukkaasta pisin, olen saanut käyttööni eniten hyllyjä, koska kukaan muu ei yletä ylimmille hyllyille, joten teoriassa minulla olisi kyllä melkoisesti säilytystilaa – mutta kun en minäkään yletä sinne ylähyllylle kunnolla! :’D

Tämän hetkinen asuntoni on muuten siinä mielessä luksusta, että meillä on jokaisella omat jääkaapit ja pakastimet, mutta nekin ovat valitettavasti erittäin pieniä. Erityisesti pakastin on minimaalinen: sinne ei varmaan mahtuisi edes pakastepizzaa. Toisaalta ehkä se ei haittaa, jos pizzan voi paistaa heti ja jakaa ylijäämät kämppisten kanssa?

Hyvää: ongelmien jakaminen

Tilan lisäksi solun asukit onneksi jakavat myös ongelmat ja vaikeudet. Mitä tehdä, kun netti ei toimi? Kysele muilta ja kokeile ethernet-kaapelia naapurin seinään. Mitä tehdä, kun suihkuverhon tanko on irti? Hanki vertaistukea ja pohdi asiaa yhdessä muiden kanssa samalla, kun kykit uunin edessä ja odotat pizzan kypsymistä. Mitä tehdä, kun vessapaperi yllättäen loppuu? Ei hätää; luultavasti jollain kämppiksistä on ainakin pari rullaa vielä jäljellä.

Eteen osuvia ongelmia ei siis joudu pohtimaan yksin, vaan vertaistukea ja apua voi hankkia asiaan liittymättömien kavereiden sijaan samassa asunnossa asuvilta. Tietysti tässä tapauksessa on tärkeää olla suhteellisen hyvää pataa muiden kanssa, mutta toisaalta esimerkiksi nettiongelmat toimivat myös hyvänä keskustelunavaajana vähemmänkin tuttujenkin kanssa.

Huonoa: vieraiden tuomisen ongelmallisuus

Koska soluasunnossa yhteiset tilat jaetaan muiden kanssa, vieraiden tuomisessa on aina omat kommervinkkinsä. Jos kylpyhuoneita on vain yksi, yksikin lisähenkilö riittää jo vaikuttamaan aikatauluihin. Moni ei välttämättä myöskään halua tulla kylään varsinkaan yöksi, kun tietää joutuvansa tekemisiin myös muiden asukkien kanssa – tai pelkää olevansa vaivaksi.

Tämän hetkisessä asumuksessani suhtaudutaan vieraisiin avoimesti, mutta toisaalta olemme kuitenkin tottuneet kysymään toisiltamme luvan etukäteen ennen kuin tuomme ketään kylään. Tämä on mielestäni ideaalitilanne eikä asia ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut ongelmia, sillä vieraita ei ole hirveästi näkynyt puolin eikä toisin. Kaikki eivät kuitenkaan valitettavasti ole aivan yhtä huomaavaisia vieraiden tuomisen suhteen, vaan joissain soluissa ulkopuolisia saattaa hiippailla päivästä tai yöstä toiseen. Ei se sinänsä mitään; kyllä soluunkin saa vieraita tuoda, mutta esimerkiksi sellaiset tapaukset, joissa jonkun seurustelukumppani asuu aina vuoroviikoin solussa, eivät mielestäni sovi soluun.

Summa summarum, solussa asuminen voi olla yllättävän siedettävää, jopa mukavaa, jos vain kämppikset ovat mukavia, pelisäännöt ovat selvät ja kaikki kunnioittavat toisiaan. Toisaalta jos samaan soluun osuu yksikin tyyppi, joka ei siivoa jälkiään, unohtaa jatkuvasti lieden päälle ja lukkiutuu joka päivä kylppäriin kolmeksi tunniksi, voi yhteiselo olla melko nihkeää. Kaikki on siis kiinni siitä millaiset kämppikset kavereiksi osuvat.

Jos sinulla on kokemuksia soluasumisesta tai muuten vain sanottavaa aiheesta, kerro ihmeessä kommenteissa! (:

Kurssikirjojen hankkiminen – ostaako vai ei?

Maisterin tutkinnon omaavana uudenuutukaisena fuksiopiskelijana omaan melko laajasti kokemusta opiskelijaelämästä. Tiedän miltä tuntuu, kun täytyy tulla toimeen pelkällä pienellä opinto- ja asumistuella ja ruoastakin joutuu pihistelemään – puhumattakaan oppimateriaaleista. Miten korkeakoulu-opiskelija sitten kykenee hankkimaan pakolliset oppikirjat?

Lyhyt vastaus: yllättävän hyvin, koska suurinta osaa kirjoista ei joudu koskaan edes ostamaan.

Kerron tässä postauksessa omat vinkkini yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa opiskeleville kirjojen hankkimiseen liittyviä asioita miettiville. Huomaa, että moni asia, kuten ehdottomuus oikean painoksen suhteen voi olla hyvin ala-, koulu- tai opettajakohtaista, joten kaikki vinkkini eivät välttämättä sovi jokaiseen tilanteeseen.

Lainaa minkä voit

Lähes kaikkia korkeakoulujen kursseilla käytettäviä kirjoja on saatavilla korkeakoulujen omissa kirjastoissa. Ainakin yliopistoissa niitä jopa hankitaan tarpeen mukaan eli kursseilla käytettävistä kirjoista annetaan tieto kirjastolle, joka hankkii kyseisiä opuksia tietyn määrän, joskus jopa lisää tarvittaessa. Jos kyse ei ole massaluennosta, jolloin kaikki haluavat kirjan samaan aikaan, sen saaminen kirjaston kautta on yleensä melko helppoa.

Jos oppikirjaa ei ole oman korkeakoulusi kirjastossa tai sen varausmäärä on päätä huimaava, voi kirjaa yrittää kysellä kaukolainaan muiden korkeakoulujen kirjastoista (yleensä maksullista, mutta halvempaa kuin kirjan ostaminen) tai etsiä kaupungin kirjastosta.

Muista myös, että vaikka opettaja vannoisikin henkeen ja vereen uuden painoksen nimeen, niin usein vanhempikin painos kelpaa tästä huolimatta, jollei uusi painos ole ns. uudistettu laitos, jossa koko kirja on pistetty uusiksi. Luennot ja oppitunnit antavat kyllä tarvittavan vanhasta painoksesta puuttuvan tiedon ja kirjatenttikin menee hyvin todennäköisesti läpi vanhemmankin painoksen sisällöllä – kunhan sen oikeasti opiskelee.

Hyödynnä e-aineistoja

Älä unohda tarkistaa onko kirjaa saatavilla elektronisena versiona. Usein näin on, ja kirjaston kautta teoksen saa näin käyttöönsä ilmaiseksi. Valitettavasti verkkoversioissakin on kuitenkin yleensä rajoituksia lainausmäärän suhteen, joten verkkoversiotakin saattaa joutua jonottamaan.

Myös tutkimusartikkeleista (joista myös jotkin kirjat koostuvat, joten kirjan sisältö kannattaa pyrkiä selvittämään) löytyy usein nettiversioita, joita voi lukea joko ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan. Hyvällä tuurilla korkeakoulusi kuuluu verkostoon, jonka kautta pääset tutkimaan ilmaiseksi lukuisten eri sivujen artikkeleita ja tietokantoja. Näistä ei aina ole saatavilla kovin selkeää opastusta, joten suosittelen etsimään heti opiskelujen alkuaikoina jonkun tiedonhankintakurssin tai -työpajan ja käymään sen.

Kurssikaverien ja vanhempien opiskelijoiden konsultointi

Jos kirjaa ei löydy kirjastosta, älä ryntää ihan heti kirjakauppaan: kokeile ensin kysellä kirjasta muilta opiskelijoilta esimerkiksi ainejärjestön tai vastaavan Facebook-ryhmässä tai vaikkapa kahvihuoneella, jos oppiaineella tai järjestöllä sellainen on. Jos kirjaa on todellakin niin vaikea löytää, on hyvin todennäköistä, että joku on joutunut ostamaan sen aiemmin ja lainaisi tai myisi vanhan kirjansa mielellään.

Myös kurssikavereita kannattaa hyödyntää: jos joku on saanut kirjan lainattua, voit pyytää kirjaa lainaksi ja napata siitä jotakin muistiin, tai jopa vilkuilla kirjaa yhdessä kaverin kanssa.

Osta vanhaa, jos mahdollista

Perinteisten divareiden lisäksi nettihuutokaupat, Facebookin osto- ja myyntiyhteisöt sekä ylläkin mainitut koulun, ainejärjestön ja oppiaineen Facebook-yhteisöt ovat loistavia paikkoja käytettyjen oppikirjojen etsimiseen. Itse olen sekä ostanut että myynyt kirjoja esimerkiksi ainejärjestön FB-yhteisön ja Huuto.netin kautta, ja hinnat ovat täysin eri luokkaa uusien kirjojen kanssa.

Etsi myös ulkomailta

En tarkoita tällä, että sinun pitäisi käväistä vaikkapa Virossa (samaan tapaan kuin monet opiskelijat käyvät täydentämässä juhlavarastojaan) tai reissata Japaniin etsimään japaninkirjoja. Tarkoitan internetin nettikauppoja, nettidivareita ja nettihuutokauppoja. Suomenkielisiä kirjoja voi olla kannattavampaa metsästää Suomen nettihuutokaupoista ja FB-ryhmistä, mutta muunkielisiä löytää helposti esimerkiksi Ebaystakin.

Itse olen löytänyt esimerkiksi markkinoinnin ja psykologian englanninkielisiä oppikirjoja hyvällä menestyksellä käytettynä eBaysta ja Amazonista. Hinnat jäivät jopa neljäsosaan siitä mitä suomenkielistä palvelua tarjoavat nettikirjakaupat olisivat ottaneet kyseisistä teoksista.

Suosittelen siis ennen kaikkea lainaamaan ja välttämään uuden ostamista. Jos kuitenkin joudut, kuten todennäköisesti jossain vaiheessa käy, ostamaan uutta, kannattaa muistaa seuraavat vinkit:

Tarkista painos ennen ostamista

Vaikka ilmaiseksi lainatessa suosittelen kokeilemaan vanhempiakin painoksia, ostaessa tilanne on toinen. Vanhempi painos on usein halvempi, mutta ei välttämättä kannattava ostos. Joskus kirjat muuttuvat hyvin paljon eri painosten välillä, joskus niin vähän, että sivunumerotkin pysyvät samoina. Jos kurssin tietoihin on merkitty jokin tietty painos, kannattaa aina selvittää, onko kyseinen kirja muuttunut edellisestä painoksesta ja jos on, niin kuinka paljon. Myös opettajalta/professorilta/luennoitsijalta voi kysyä, käykö vanhempikin painos. Varsinkin kielikursseilla ollaan joskus hyvinkin tarkkoja siitä mitä painosta käytetään.

Huomaa myös, että vanhempaa painosta voi olla vaikeampi saada myöhemmin kaupaksi, kun taas uudemmasta voi luonnollisesti saada jälleenmyydessä paremman hinnan.

Älä tee kirjoihin merkintöjä

Vaikka kyseessä olisi kielikurssin tehtäväkirja, suosittelen pienen budjetin opiskelijaa (onko meitä edes muunlaisia?) välttämään merkintöjen tekemistä suoraan kirjaan. Vastaa tehtäviin erilliselle paperille ja tee muistiinpanot vihkoon. Kirjoittaminen myös tunnetusti parantaa asioiden mieleen painumista, joten voi olla hyväkin idea kirjoittaa allekirjoittamisen sijaan.

Päällystä kirjat

…mutta älä käytä kontaktimuovia! Kontaktimuovissa ei sinänsä ole mitään vikaa eikä se kenties kaikkien silmissä laske kirjan arvoa mihinkään, mutta henkilökohtaisesti en mielelläni ostaisi kontaktimuovilla päällystettyä kirjaa. Ekologisuus on tietenkin yksi syy, mutta myös se, että kontaktimuovipäällyste alkaa muutaman vuoden ahkeran käytön jälkeen repsottaa ja näyttää yksinkertaisesti kamalalta. Eikä sitä saa tietenkään pois, jotta voisi laittaa uuden tilalle.

Suosittelenkin kontaktimuovin sijaan paperisia päällysteitä, jotka voi valmistaa itse mistä tahansa paperista ja jotka myös saa tarvittaessa helposti pois kirjojen päältä. Itse olen taitellut kirjojeni päälle päällysteitä esimerkiksi vanhoista paperikasseista.

Lopuksi

Tiivistettynä viestini kirjojen hankkimista pohtivalle opiskelijalle on seuraava: vältä kirjojen ostamista varsinkin uutena viimeiseen asti, koska se on hyvin todennäköisesti turhaa, sillä kirjat saa muualtakin. Itse ostin aiemman tutkintoni aikana vain kielikurssien kirjat, mutta kaikki muu filosofian maisteriin tarvittava löytyi internetistä. Eräs yliopisto-opettajani sanoi, että yliopiston tavoitteena on, ettei opiskelijan tulisi koskaan joutua ostamaan ainuttakaan kirjaa – tämä kannattaa ottaa tavoitteeksi myös itselle. Osta siis vain ne kirjat, joita uskot lukevasi mielenkiinnolla vielä vuosien päästä.

Mansikkatorttu mascarponella ja mantelipohjalla

Ostettiin eilen yhdellä kertaa 3 laatikollista mansikoita, joten jokakesäinen mansikkatortun ohje pääsi heti käyttöön. Tämä sama resepti on ollut käytössä meillä jo yli vuosikymmenen verran eikä maku pettänyt tänäkään kesänä, joten päätin heittää ohjeen tänne talteen.

Pohjan alkuperäinen resepti on peräisin jostakin vanhasta Dansukker-vihkosesta, mutta mantelijauheen määrää on lisätty. Jos mantelijauhetta ei löydy kaapista tarpeeksi, voi myös laittaa alkuperäisen reseptin mukaan vain desin + 3 desiä vehnäjauhoa. Toisaalta vehnäjauhon voi halutessaan myös korvata kokonaan mantelijauholla, mutta tämä vaikuttaa tietysti taikinan koostumukseen ja paistoaikaan. Alkuperäisen reseptin sokerikin oli muuten ihan tavallista valkoista sokeria – oletettavasti, kun kyseessä on Dansukkerin lehti… :’)

RESEPTI: Mansikka-mascarpone-torttu mantelipohjalla

Mantelinen pohja
2,25 dl vehnäjauhoa
2 dl mantelijauhetta
1 dl intiaani- tai kookossokeria
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 kananmuna
Mascarpone-täyte
250 g mascarpone-juustoa
3 dl kuohukermaa
(tomu)sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan
Päälle
Tuoreita mansikoita (reippaasti)
Sekoita pohjan kuivat ainekset kulhossa. Lisää huoneenlämpöinen voi ja kananmuna, ja sekoita tai nypi taikinaksi. Jos taikina tuntuu liian löysältä, voit lisätä vehnäjauhoa ruokalusikallisen kerrallaan. Painele taikina voidellun piirasvuoan (omani on halkaisijaltaan n. 24cm) pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin noin tunniksi.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Tue pohjaa aluminiifoliosta tehdyllä tukirenkaalla, jotta reunat eivät valahda alas. Paista noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä täysin.

Vatkaa kerma ja pehmitä mascarpone toisessa kulhossa. Lisää sokeria jonkin verran jo mascarponen sekaan (esim. muutama ruokalusikallinen). Kääntele kerma pehmitetyn mascarponen sekaan ja lisää sokeria vähitellen maun mukaan.

Levitä mascarpone-kerma piiraspohjan päälle. Siivuta mansikoita päälle niin paljon, kuin saat mahtumaan. 🙂

Makeansuolainen maapähkinävoi-juustokakku suklaalla

Mitäpä sitä muutakaan tässä maailmantilanteessa tekisi kuin leipoisi, joten kunnostauduin jälleen uuden reseptin tehtailussa. Siinä missä jotkut tykkäävät raikkaamista kakuista, itse pidän kaikista eniten niistä raskaista ja yltäkylläisistä, suklaisista ja pähkinäisistä, suolaisenmakeista syntisen herkullisista täyteläisistä kakuista. Tällainen yltäkylläinen pläjäys on myös tämän kertainen maapähkinäinen juustokakku.

Tein tälläkin kertaa pohjaan keksit itse, mutta kuten aina, myös kaupan keksit käyvät aivan yhtä hyvin. Jos sinulla kuitenkin sattuu olemaan ylimääräistä aikaa, suosittelen ehdottomasti leipomaan keksit itse – varsinkin kun Suomesta tuntuu vielä olevan melko vaikea löytää näin maapähkinäisiä keksejä. Toisaalta myös suklaakeksit, kuten esimerkiksi Dominot, käyvät varmasti tähän herkkuun loistavasti.

En yleensä käytä tällaisissa kakuissa liivatelehtiä, mutta omasta päästä napatulla reseptillä aina vähän pelottaa millainen koostumus kakkuun tulee, joten laitoin kakkuun varmuuden vuoksi 2 liivatelehteä. Jälkiviisaana sanoisin kuitenkin, että kakun voi aivan mainiosti tehdä ilman liivatetta, sillä tomusokeri ja suklaa antavat jo itsessään kakulle melko kiinteän koostumuksen. Maapähkinävoikin yleensä ainakin jonkin verran kiinteytyy kylmässä. Kakussa on kuitenkin kahdella liivatteellakin hyvin pehmeä suuntuntuma, joten ei liivatteista haittaakaan ole.

Summa summarum, tämän voi siis mainiosti tehdä joko liivatteella tai ilman. 🙂 Jos haluat täsmälleen samannäköisen kakun kuin tämän merkinnän kuvissa + siistimmän leikkuupinnan, suosittelen liivatteellista versiota.

RESEPTI: Maapähkinävoijuustokakku suklaakuorrutteella

Maapähkinävoikeksit
100 g voita
1, 25 dl maapähkinävoita
1 dl valkoista sokeria
1 dl tummaa sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa

Vatkaa huoneenlämpöinen voi, maapähkinävoi ja sokerit sekaisin. Vatkaa muna sekaan.

Sekoita jauho, leivinjauhe, ruokasooda ja suola keskenään toisessa kulhossa. Sekoita taikinaan esimerkiksi puuhaarukalla. Laita taikina jääkaappiin noin 1-2 tunniksi (tämän voi myös jättää välistä).

Pyörittele taikinasta noin pieniä palloja, joiden halkaisija on noin 2-3 senttiä. Asettele ne pelleille leivinpaperin päälle. Halutessasi voit painaa kekseihin kuvioinnin haarukalla, painaen ristikkäin neljästä eri suunnasta. Paista 175-asteisessa uunissa noin 10-13 minuuttia.

Kakkupohja
75 g voita
400 g maapähkinävoikeksejä*
(*keksiohjeesta jää muutama herkku sellaisenaan syötäväksi)

Valmistele irtopohjavuoka laittamalla sen pohjalle leivinpaperi. Myös reunoille kannattaa laittaa leivinpaperia (pysyy kiinni alle levitetyn rasvan avulla) tai reunakalvo.

Sulata voi ja murskaa keksit mahdollisimman hienoksi. Sekoita keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan.

Maapähkinävoitäyte
200 g tuorejuustoa
2,5 dl maapähkinävoita
2 dl tomusokeria
0,5 tl suolaa
3 dl kuohukermaa
100 g maitosuklaata (esim. Fazerin punainen)
(2 liivatelehteä + 2 rkl maitoa)
Jos haluat käyttää liivatelehtiä, laita ne likoamaan kylmään veteen. Vatkaa tuorejuusto, maapähkinävoi, tomusokeri ja suola sekaisin. Jos tuorejuusto ja maapähkinävoi ovat jääkaappikylmiä, vatkaaminen voi olla alkuun melko haasteellista, ja avuksi saattaa tarvita muuta sekoitinvälinettä.
Sulata suklaa varovasti mikrossa, usein sekoittaen. Vatkaa kerma vaahdoksi toisessa kulhossa. Kaada suklaa nauhana tuorejuustoseoksen sekaan ja vatkaa sekaisin. Kääntele kermavaahto seokseen (älä vatkaa).

Jos käytät liivatteita, kuumenna maito tai muu neste kuumaksi ja sulata siihen liivatelehdet. Kaada ohuena nauhana koko ajan sekoittaen täytteen sekaan. Kaada täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintään 3-4 tunniksi.

Suklaa-ganache
125 g maitosuklaata (esim. Fazerin punainen)
1 dl kuohukermaa
Paloittele suklaa kuumuutta kestävään kulhoon. Kuumenna kerma kattilassa kiehumispisteeseen ja kaada se sitten suklaan päälle. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut ja ganache on sileää.
Levittele ganache jähmettyneen kakun päälle. Jäähdytä jääkaapissa useamman tunnin ajan tai esimerkiksi yön yli, ja siirrä vasta tämän jälkeen pois irtopohjavuoasta tarjoilualustalle.

…ja sitten vain herkuttelemaan. 🙂 Suosittelen lämpimästi merisuolahiutaleiden kokeilemista kakun päällä – niitä voi kokeilla turvallisesti omalla lautasella, jos tuntuu, että osa syöjistä ei välttämättä välitä suolaisenmakeasta.

Paksu vaniljakastike eli Custard Creme

Custard creme eli vaniljavanukas, tai omasta mielestäni enemmänkin paksu vaniljakastike. Tämä on todella nopea ja helppo tehdä, jonka vuoksi teen itse tätä usein ex tempore -jälkiruoaksi esimerkiksi pakastemarjojen kanssa. Viimeksi tein tätä juuri äsken suklaakakun kaveriksi.

Vinkkejä paksun vaniljakastikkeen valmistukseen:

  • Vatkaa keltuaiset, sokeri ja jauho hyvin sekaisin. Tarkoitus ei ole vaahdottaa seosta, mutta varmista, että keltuaiset ovat varmasti täysin sekaisin sokerin kanssa ja jauhoa ei näy edes kulhon reunoilla – kaavi ylimääräiset jauhot sekaan ennen maidon lisäämistä.
  • Älä keitä maitoa, vaan kuumenna se vain lähelle kiehumispistettä.
  • Kuumenna keltuais-maito-sokeri-jauho -seosta tarpeeksi kuumalla. Itse käytän yleensä astetta neljä kuusiasteisella liedellä. Korkea lämpö lisää pohjaan palamisen riskiä, mutta liian matalalla lämmöllä seos ei sakene. Jos hella on tarpeeksi kuuma, kastike sakenee viiden minuutin sisällä.

Tämä sopii tuulihattujen tai täytekakun täytteeksi ihan tällaisenaankin, mutta jos tarvitset kastikkeeseen enemmän jämäkkyyttä, voit lisätä keltuaisten määrää yhdellä, lisätä jauhon määrää aavituksen, tai jopa lisätä kuumaan kastikkeeseen lopuksi yhden tai kaksi liivatelehteä. Tällöin kannattaa lisätä reseptiin myös sokeria muutama ruokalusikallinen, jottei liivatteiden maku puske läpi. Liivatteet saa kastikkeeseen hyvin, kun ne sekoittaa liotettuina valmiiseen, tulikuumaan kastikkeeseen kohdassa 4.

RESEPTI: Custard Creme eli paksu vaniljakastike

450 ml täysmaitoa
3 keltuaista
3 rkl maissitärkkelystä (tai perunatärkkelystä)
65 g sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl voita


1. Vatkaa keltuaiset ja sokerit hyvin sekaisin kulhossa. Käytä tarpeeksi isoa kulhoa – siihen tulee mahtua myös maito. Lisää maissitärkkelys ja vatkaa sekin hyvin sekaisin.

2. Kuumenna maitoa kattilassa. Älä kiehauta, vaan odota vain siihen asti, kunnes maito alkaa höyrytä. Ota pois levyltä ja kaada hieman, vajaa desi, keltuais-seokseen. Vatkaa hyvin ja jatka maidon lisäämistä osissa, vatkaten aina välillä, kunnes kaikki maito on kulhossa. Kaada seos takaisin kattilaan.

3. Kuumenna keskilämmöllä koko ajan pohjia myöten sekoittaen. Kun seoksen koostumus alkaa muuttua, sekoita nopeammin kunnes seos sakenee ja alkaa pulpahdella. Ota pois liedeltä.

4. Lisää voi ja sekoita. Kaada laakealle alustalle. Syö lämpimänä tai peitä tiiviisti muovikelmulla, jotta kosteus ei haihdu eikä päälle muodostu kalvoa, ja viilennä jääkaapissa. 

Paksu vaniljakastike eli custard creme sopii loistavasti monen jälkiruoan kaveriksi tai kakun väliin/päälle, mutta maistuu myös sellaisenaan esimerkiksi marjojen tai hedelmien kanssa. Suosittelen erityisesti kirpeitä marjoja, kuten karpaloita, puolukoita tai punaherukoita!

Geisha-kakku suklaakuorrutteella

Blogia lukeneet ovat ehkä jo huomanneet, että olen Geisha-fani. Tykkään ylipäätään monista sellaisista kakuista, joissa käytetään jotain suklaapatukoita tai muita ”makusuklaita”, mutta Geisha-leivonnaisilla on jostain syystä aivan erityinen paikka suosikkilistalla.

Tämänkertainen resepti on oikeastaan kooste kahdesta muusta reseptistä. Itse juustokakku on tehty suunnilleen Annin uunissa -blogin ohjeen mukaan, ja itse asiassa suklaan alkuperäistä suurempi määrä johtuu vain siitä, että kaupassa myytiin vain 121 gramman painoisia Geisha-suklaalevyjä (ja kerman vaihtaminen kuohukermaan siitä, etten käytä koskaan vispikermaa). Päällinen taas on inspiroitunut Kinuskikissan Daim-kakun päällisestä. Tuotakin kakkua on tullut tehtyä lukuisia kertoja, ja voin suositella reseptiä lämpimästi – itse tosin tuplaan aina vaalean manteliosuuden määrän, koska tykkään siitä niin paljon.

Annin uunissa -reseptiä käytetty pohjana itse kakulle, päällinen taas on inspiroitunut Kinuskikissan Daim-kakusta.

RESEPTI: Geisha-juustokakku suklaa-ganachella

Kakkupohja
2 pakettia Geisha-keksejä (yht. 200g)
40 g voita
Murskaa keksit ja sulata voi. Itse käytin murskaamiseen kestopussia ja hakkasin keksit rikki puunuijalla. Myös voin sekoitin joukkoon kaatamalla sen pussiin  ja painelemalla taikinan sekaisin pussin ulkopuolelta. Vaihtoehtoisesti voit käyttää esimerkiksi tehosekoitinta tai monitoimikonetta.

Levitä irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Halutessasi voit myös käyttää reunakalvoa tai päällystää reunat leivinpaperilla (paperi tarttuu reunoihin, kun alle levittää öljyä). Levitä pohja vuoan pohjalle lusikalla painaen. Laita jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, kun teet täytteen.

Geisha-täyte
242 Geisha-suklaata (2 levyä)
3 dl kuohukermaa
200g tuorejuustoa
Sulata suklaa ja jätä jäähtymään. Vatkaa sillä aikaa kerma vaahdoksi, ja pehmitä sitten tuorejuusto toisessa kulhossa. Jos tuorejuusto on hyvin kovaa, voit käyttää sen nopeasti mikrossa (muutama sekunti), jonka jälkeen pehmittäminen sujuu helpommin. Lisää tuorejuustoon sula suklaa ja sekoita. Kääntele lopuksi kermavaahto joukkoon.

Kaada täyte pohjan päälle ja anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia.

Geisha-suklaa-ganache
70g voita
221g Geisha suklaata (1 levy)
+ suolapähkinöitä (mieluiten hasselpähkinöitä)
Irrota ensin hyytynyt kakku vuoasta ja siirrä se pakastuksen kestävälle alustalle. Laita kakku pakastimeen noin vartiksi ja ala jo odotellessa valmistamaan ganachea.
Sulata voi ja suklaa esimerkiksi mikrossa, sekoittaen usein, jottei suklaa kärähdä. Kun suklaa on sulunut ja massa on tasaista, anna sen jäähtyä hetken aikaa. Kun voi-suklaa-seos on hieman jäähtynyt, levittele se kakun päälle. Anna ganachen valua myös reunoille. Levitä päälle suolapähkinöitä.
Laita kakku vielä jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi – ja sitten vain herkuttelemaan! 🙂

Omurice basilika-riisillä, tomaattikastikkeella ja avokado-salaatilla

Japanilaista ruokaa tuppaa, joskin melkoisen fuusioitunutta sellaista: tällä kertaa esittelen omurice-reseptin, jonka olen itse kehitellyt erään japanilaisen ravintolan järisyttävän herkullisen annoksen pohjalta.


Yllä näkyy alkuperäinen annos ravintolassa nimeltä Pomu no ki (ポムの樹), joka on keskittynyt yksinomaan omuriceen. Kyseessä on ketju, jonka ravintoloita löytyy ympäri Japania ja suosittelen lämpimästi käväisemään, jos joskus eksyy Japaniin, vaikka tämä annos taisikin olla listalla vain lyhyen aikaa.

Omurice on nimensä mukaisesti riisin ja omeletin eli munakkaan yhdistelmä. Klassisessa versiossa tomaatilla maustettu riisi on kääräisty vaaleaksi jätettyyn omelettiin, joka lopuksi koristellaan ketsupilla. Ketsupilla on myös maullinen osansa, mutta sen tärkein osa lienee monelle se, että sillä voi kirjoittaa kaikenlaisia viestejä syöjälle – jopa rakkaudentunnustuksia.

Tällä kertaa en kuitenkaan esittele teille yksinkertaista tomaattista omuricea, vaan huomattavasti monimutkaisemman version, joka rakentuu pestolla maustetun riisin ympärille. Resepti voi vaikuttaa ensivilkaisulla monimutkaiselta, mutta siinä on helppo oikoa esimerkiksi käyttämällä kaupan valmista pestoa. Lisäksi tomaattikastikkeen voi hyvin tehdä valmiiksi edellisenä päivänä tai jopa etukäteen pakastimeen. Alkuperäisessä reseptissä se vieläpä tarjottiin kylmänä, joten laiska voi ottaa kastikkeen suoraan jääkaapista pöytään.

Vinkkinä vielä, että jos valmistus tuntuu vaikealta, kannattaa pitää mielessä japanilaisen omuricen perusteet: maustettua riisiä käärittynä munakkaaseen. Tässä ei siis sen kummempia sääntöjä ole, kunhan kaikista komponenteista tekee omia makunystyröitä miellyttäviä ja jotenkin saa riisin käärittyä munakkaaseen, lopun ei pitäisi tuottaa ongelmia.

En valitettavasti millään löytänyt itsetehdystä annoksesta otettua kuvaa tähän hätään, vaikka tätä on tullut tehtyä useampia kertoja, mutta lisään sellaisen merkinnän myöhemmin. Valmistuksessa voi siihen asti käyttää esimerkkinä ylempänä näkyvää Pomu no kin alkuperäistä annosta – sitä käytän aina itsekin mallina, vaikka lopputuloksen kauneus vaihteleekin. :’)

RESEPTI: Omurice pesto-riisillä, tomaattikastikkeella ja avokado-tomaatti-salaatilla

Tomaattikastike
1 pienehkö sipuli
2 rkl oliiviöljyä paistamiseen
2 pehmeää isoa tomaattia
1 rkl ketsuppia
1tl sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa
Ripaus mustapippuria
n. 1tl hunajaa

Hienonna sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia miedolla lämmöllä. Lisää tomaatit ja valkosipulinkynsi ja hauduta, kunnes sipuli ja tomaatit ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta makusi mukaan käyttäen reseptin ainesosamääriä lähinnä suuntaa antavina ohjeistuksina, mutta varo kuitenkin tekemästä kastikkeesta liian suolaista.

+ Olen joskus heittänyt tähän myös palasen japanilaista consomme-liemikuutiota, mutta nykyään teen yleensä ilman. Jos kuitenkin tykkäät käyttää liemikuutioita ruoanlaitossa, sellaisella voi saada makuun enemmän syvyyttä.

Avokado-tomaatti-majoneesi -salaatti
1 avokado
1 iso tomaatti tai pari pienempää
Majoneesia
Sitruunamehua
(kuivattua basilikaa)

Pilko avokadot ja tomaatit syötävän kokoisiksi paloiksi. Pirskottele päälle sitruunamehua (erityisesti avokadoihin, jotteivat ne tummene). Sekoita sekaan majoneesia. Ripottele halutessasi basilikaa päälle, kun kokoat annoksen.

Basilika-riisi (pestoriisi)
Lyhytjyväistä riisiä (esim. puuroriisiä)
1 pieni sipuli (Sieniä, esim. herkkusieniä tai suppilovahveroita)
Pestoa

Pesto:
1 ruukku basilikaa
1 valkosipulinkynsi
Oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
Pinjansiemeniä (voi jättää pois tai korvata esim. cashew-pähkinöillä)

*Voit halutessasi tehdä riisin myös ilman sipulia ja sieniä tai laittaa niiden sijaan esimerkiksi kanaa pieneksi pilkottuna, tai vaikka tofua.

Keitä ensin riisi. Japanilaisessa keittiössä riisiin ei yleensä lisätä suolaa, mutta tässä tapauksessa suolaa kannattaa lisätä jonkin verran jo keittovaiheessa.Voit käyttää lyhytjyväisen riisin sijaan myös esimerkiksi jasmiiniriisiä.

Hienonna sipuli ja sienet. Jos käyttämiäsi sieniä täytyy esivalmistella, tee se ensin. Jos käytät herkkusieniä, voit esimerkiksi paistaa niitä hetken pannulla. Pakastesieniä taas kannattaa kuullottaa jonkin aikaa, jotta niistä saa enimmät nesteet pois.

Kuullota sipuli pehmeäksi voissa. Pidä lämpö mahdollisimman pienenä – sipulin ei ole tarkoitus ruskistua, vaan hautua läpikuultavaksi ja makeaksi.

Valmista pesto samalla kun sipuli pehmenee sekoittamalla ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Kaada oliiviöljyä mukaan joitakin ruokalusikallisia – sen verran, että saat aineksista jonkinlaisen tahnan ja sekoitin suostuu murskaamaan ainekset.

Kun sipuli on pehmennyt läpikuultavaksi, lisää sienet ja pesto. Lisää riisi. Sekoita ja paista hetki, sammuta sitten levy ja jätä kannen alle lämpimään.

Omeletti (ainekset x syöjien määrä)
2 kananmunaa
2rkl maitoa

Sekoita munat ja maito kulhossa kevyesti vatkaamalla. Laita pannulle öljyä ja levitä se koko pannulle. Käännä levy keskilämmölle ja varmista ettei se ole liian kuuma. Varsinaiseen paistamiseen on kaksi vaihtoehtoista tapaa:

Vaikeampi tapa: Kaada munakas pannulle ja sekoittele syömäpuikoilla tai lastalla mahdollisimman nopeasti, jotta saat seokseen pehmeyttä ja ilmavuutta. Lopeta sekoittaminen, nosta pannua ja anna raa’an aineksen valua reunoille päin niin, että munakas peittää koko pohjan. Kun munakas on melkein kypsä, mutta kuitenkin pehmeähkö ja hieman ”tarttuvan oloinen”, laita keskelle haluamasi yhdelle hengelle sopiva määrä basilikariisiä. Käännä munakkaan reunat riisin päälle. Kaada lautaselle ja muotoile folion avulla.

Helpompi tapa:  Kaada munakas pannulle ja kallistele pannua, jotta se peittää koko pohjan. Kun munakas on melkein kypsynyt, laita keskelle haluamasi (yhden hengen) määrä basilikariisiä. Käännä munakkaan reunat riisin päälle. Kaada lautaselle ja muotoile folion avulla.

Levitä halutessasi salaattia riisillä täytetyn munakkaan ympärille ja kaada sitten tomaattikastiketta munakkaan ja salaatin päälle. Levitä majoneesi-tomaatti-avokado -salaattia munakkaan päälle ja sirottele halutessasi päälle vielä hieman kuivattua basilikaa. Nauti! 🙂

Ananas-kookos-juustokakku (Pina colada -kakku)

Halusin tehdä raikkaan keväisen kakun, jossa kumminkin olisi jotain erikoista – ei siis mitään perus-sitruunajuustokakkua. Päädyin lopulta kookoksen ja ananaksen yhdistelmään, ja lopputulosta voisikin kutsua Pina colada -juustokakuksi, vaikka en itse laittanutkaan kakkuun alkoholia.

Tein tämän kakun itse melko summittaisesti, maistellen ja aineksia lisäillen. Esimerkiksi kookoskermaa ja ananasta minun oli alunperin tarkoitus laittaa täytteeseen vain yksi purkki molempia, mutta ananas näytti liian vähäiseltä, kookos taas ei maistunut lopputuloksessa tarpeeksi. Ananasviipaleiden tilalla voi myös halutessaan käyttää ananasmurskaa, jos ei halua kakkuun isompia sattumia. Reseptiä voi muutenkin soveltaa aika vapaastikin, kunhan muistaa että liivatteita saattaa joutua lisäämään tai vähentämään, jos nesteen määrää kovasti muuttuu.

Niin, ja myös pohjan keksit voi luonnollisesti korvata muilla kekseillä (esim. kaurakeksit), mutta suosittelen vahvasti tekemään reseptin mukaiset keksit, sillä nämä cookie-tyyppiset keksit ovat aivan ihanai myös muuten vain syötävinä. 🙂

Vuoan koosta sen verran, että kuvien kakku on tehty pyöreään irtopohjavuokaan, jonka halkaisija on 24cm, korkeus taas noin 7 cm. Kakku mahtui tähän vuokaan vain juuri ja juuri eikä kiilteelle jäänyt juuri tilaa – siksi jouduinkin jättämään sen pois. Jos sinulla siis on korkeampi tai leveämpi ruoka, tai mahdollisuus vahvan reunakalvon käyttämiseen, suosittelen vahvasti. Yksi vaihtoehto on myös puolittaa resepti (liivatteineen kaikkineen), jotta myös kiilteen saa mahtumaan.

RESEPTI: Ananas-kookos-juustokakku

Kookoskeksit pohjaa varten
110 g voita huoneenlämpöisenä
1 dl sokeria
1,25 dl kookossokeria (tai muuta tummaa kevyttä sokeria, fariinia riittänee 1 dl)
1 muna
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
2 dl mantelijauhoa
0,5 dl vehnäjauhoa
1,5 dl kookoshiutaleita
2 dl pieniä kaurahiutaleita

1. Vatkaa voi ja sokerit sekaisin, mutta älä vaahdota. Vatkaa muna joukkoon.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne voi-muna-sokeri-seokseen. Jos sinulla on aikaa ja kärsivällisyyttä, laita taikina tässä välissä vähintään tunniksi jääkaappiin. Taikinan viilennys ei kuitenkaan ole välttämätöntä – jätin sen itsekin tällä kertaa väliin.

3. Pyörittele taikinasta palloja ja asettele ne pelleille. Ohjeesta tuli minulla 18 isoa cookie-kokoista keksiä, 9 per pelti. Paina keksejä lusikalla hieman litteämmäksi ennen paistamista.

4. Paista 175 asteessa noin 8-10 minuuttia per pelti.

Pohja:
70g voita sulatettuna
300g keksejä edellisestä ohjeesta
0,5 dl kookoshiutaleita

1. Murskaa keksit nuijalla, kaulimella tai koneella. Itse murskasin keksit kestopussissa nuijan avulla. Lisää sulatettu voi ja sekoita. Jos käytät jotakin muita keksejä kuin ohjeen keksejä, saatat joutua säätelemään voin määrää. Esimerkiksi Digestivet ovat kuivempia kuin ohjeen keksit ja tarvitsevat todennäköisesti hieman enemmän voita.

2. Levitä irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Käytä reunakalvoa tai vaihtoehtoisesti voitele reunat ja painele sen jälkeen reunoille leivinpaperipaloja niin, että reunat peittyvät. Painele keksiseos lusikalla vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin odottamaan.

Täyte:
2 prk ananasviipaleita mehussa *
2 dl kuohukermaa
4 dl kookoskermaa (2 prk)
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1,25 dl sokeria
6 liivatelehteä
0,5 tl vaniljasokeria
2 tl sitruunamehua
(vaaleaa rommia)


*Käytin itse Rainbow:n ananaspurkkeja, kokoa 227g/140g. Ananaksen ja mehun määrän suhteen ei tarvitse olla kovin tarkka, joten muunkin merkkiset  ja muunkin kokoiset purkit käyvät. Näissä purkeissa mehua oli yhteensä 2dl. Viipaleiden sijaan voit käyttää myös paloja tai jopa murskaa, jos haluat vähemmän suuntuntumaa.

 
Vinkki: Jos haluat ananaksen maistuvan vahvemmin, voit käyttää myös ananastäysmehua ananaspurkin mehun sijaan.

1. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

2. Kaada ananasmehu talteen ja ota siitä 0,5 dl sivuun liivatteiden sulattamista varten. Loppu laitetaan täytteeseen. Pilko ananaspalat pienemmiksi. Osasta voi tehdä melkein murskaa, osan voi jättää isommiksi. Jos veitsellä pilkkominen on vaikeaa, kokeile saksia.

3. Vaahdota kerma erillisessä kulhossa.

4. Vatkaa tuorejuusto sokereiden ja sitruunamehun kanssa. Kääntele sekaan kookoskerma, ananakset ja 1,5 dl ananasmehua. Kääntele viimeisenä sekaan kermavaahto.

5. Kuumenna loppu ananasmehu (0,5 dl) ja sulata siihen pehmenneet liivatelehdet. Kaada neste ohuena nauhana kakkutäytteeseen koko ajan sekoittaen. Kaada täyte pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia ennen päällisen tekemistä.

Vaihtoehto 1: Kiille ananasmehusta
3 dl ananasmehua
3 liivatelehteä
+ Halutessasi ananasrenkaita kiilteen alle koristamaan pintaa.


Anna liivatteiden liota noin 10 minuuttia. Kuumenna ananasmehu ja sulata siihen liivatteet. Levitä halutessasi ananasrenkaita kakun pinnalle ja kaada hieman jäähtynyt kiille päälle. Jähmetä jääkaapissa.

Vaihtoehto 2: Ananas hyytelösokerilla
1 prk ananaspaloja/-viipaleita/-murskaa
vettä
1 dl hyytelösokeria


Mittaa pieneen kattilaan ananasten mehu ja lisäksi vettä niin paljon, että nestettä on yhteensä 2 dl. Lisää hyytelösokeri ja kiehauta sekoittaen. Anna jäähtyä muutama minuutti ja levitä sillä välin ananas kakun päälle. Lusikoi hyytelösokeriseos kakun päälle.

 
Jos joku päätyy kokeilemaan tämän tekemistä, niin kerro ihmeessä kommenteissa millaisen lopputuloksen sait aikaiseksi. Erityisesti kiinnostaisi tietää miltä tämä maistuu rommilla terästettynä – sittenhän tämä olisi ihan ”oikea” pina colada -kakku. :’)